Nukkumatti missä luuraat?

Voi nukkumatti, nukkumatti etkö voisi löytää meille vähän helpommin iltaisin?

Tosissaan joo, nukkumaan meno on meil nykyään hirmu vaikeeta! Enkä oikein tiedä millä sen sais helpommaksi.. Ensinnäkin Sara nukahtaa n.22-23. huonoimpina iltoina voi mennä vieläkin pidempään.. Kyselin neuvolastakin neuvoa, miten saisin aikaistettua nukkumaanmeno aikaa, tuntuu et muiden vauvat käy nukkumaan yöunille jo joskus kahdeksalta! Neuvolan täti vaan sanoi, et kyl se siitä sitten alkaa rytmittyä kiinteiden myötä.. No sitä odotellessa!

Se on siis aivan sama vaikka veisin neidin jo 20.00 sänkyyn, kun siellä se vaan juttelee, pyörii ja lopuksi huutaa.. Voin tehdä sitä vaikka koko illan, mut kun sinne ei yksin nukahdeta niin ei sitten. Yleensä neiti nukahtaa siis tissille sohvalle ja siitä sitten kannan sänkyyn. Tätä nukahtamista ennen kuitenkin syödään iltapala ja tissitellään sitten muutama tunti.. ja juuri kun tuntuu et nyt nukahtaa, niin neiti räväyttää silmät auki ja alkaa höpinä! (Itse en enää täs vaiheessa tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa..)

Päiväunetkin on viime aikouna jäänyt aika lyhyiksi ja jo sikskin luulis et illalla nukuttais.. No eihän tässä nyt niin mitään hätää ole kun sit kun neiti vihdoin ja viimein nukahtaa niin se kyllä nukkuu sitten aamuun asti. Mut oishan se kiva et jäis edes illalla hetki omaa/yhteistä aikaa miehenkanssa. Ehkä vähän itsekästä, mut nää illan viimiset tunnit on päivässä niit ainoit hetkiä kun mul on omaa aikaa.. Ja nyt nekin hetket on kyl täysin menny siihen et oon koittanu saada neitiä nukkumaan..

Sara on ollu alusta asti kuitenkin tosi helppo vauva, eikä kyl turhasta itke. Nyt viime aikoina on vaan tää nukkumaan meno menny sellaseks pelleilyks. Kun kiinnostaa lelut,valot ja kaikki ympäröivä..Oisko kellään hyviä vinkkejä, miten sais pikku neitisen nukkumaan aiemmin ?

6kk neuvola!!

Moikka!
Meillä oli torstaina 6kk neuvola ja laittelenkin niit juttuja nyt täl kertaa :)
(suluissa 5kk mitat)

Pituus: 70,6cm (69,3cm)
Paino:9000g (8780g)
Pää: 43cm (42cm)

"Ihana hymyneiti. Kasvaa tasaisesti. Kasvissoseet aloitettu ja seuraavaksi puurot ja lihat. Pyörii akselinsa ympäri ja etenee taaksepäin. Nousee konttausasentoon!"

Ja joo tosiaan pikkuneiti nousee konttausasentoon ja tänäänkin kovasti jo hytkynyt siinä siihen malliin et kohta mennään.. Polvet vähän liikkuu eteenpäin, mut vielä kun ymmärtäis käsiäkin liikuttaa :)

Näin sitä mennään..

Nyt päästään maistelemaan! :)

Heipsan vaan taas! :)
Meidän pikku neitillä tuli eilen täyteen 6kk! (En kyl ymmärrä miten tää aika on näin nopeesti menny...)

6kk päivän myötä meilläkin ajankohtaseks tuli kiinteiden antaminen.. Alotettiinkin ne ma aamuna. Sunnuntai iltana teinkin sit kaikenlaisia mössöjä pakkaseen valmiiksi mm.bataattia,omenaa, porkkanaa.. ja tänään viel tein sitten luumusosetta :) Oon siis päättänyt olla tässä asias säästeliäs ja ekologinen..Ja teen soseet itse. Päällimmäisenä on kyl mulla sellanen asia, kun en itekään tykkää valmisruuista, niin miks haluisin lapselleni niitä syöttää?? En tosin oo mitenkään ehdoton niiden ruokien suhteen, kyl varmasti joudun kans joskus turvautumaan myös valmis soseisiin.(Onhan ne kätevämpiä esim.reissussa) Enkä mitenkään tuomitse äitejä jotka lapsilleen antaa pelkkää purkkiruokaa, tää nyt on vaan mun valinta :) Musta se on loppujen lopuks aika helppo tehdä soseet ite kun voi tehdä isomman määrän ja pakastaa (voi myös myöhemmin ottaa ihan muun perheen ruuasta ennenkun lisää mausteita) Ja voin sanoo et maistuu paljon paremmalle kun kaupan mössöt! Onhan se kuitenkin aika eri asia kun soseutat itte hedelmiä -kun kaupan soseissa esim. mango soseessa tais olla vaan 38% mangoa!! Loput onkin sit vettä ja tärkkelystä.. EI SIIS IHME ET ON AIKA MAUTONTA! Mut joo tarkotus oli kirjottaa tosta alotuksesta, eikä vaahdota niiden tekemisestä ;) Kaks päivää ollaan nyt siis maisteltu ja must on menny ihan kivasti! Määrät on viel melko pieniä, mut oon sellaset 3krt päiväs pitäny maistelu hetkiä ja kyl sitä sosetta nyt semmonen 2-5tl menee.. Ehkei kaikki nyt ihan sinne suuhun saakka, mut eiköhän neiti ajankanssa hokaa sen syömisen idean ;) Ollaan myös vähän "sormiruokailtu":maissinaksuja, kurkkua ja banaania.. Maissinaksut neiti rouskuttaa hetkessä ja ne onkin suurta herkkua :) bansku meni suuhun saakka, mut neitiä kävi vähän yököttämään kun tuli suuhun.liian iso pala.. ja kurkku näytti olevan ihan kamalaa kun neiti vaan irvisteli :D Mut näin tälleen kivasti on meidän kiinteät nyt alotettu, tissi tulee varmaan olemaan viel pitkään kuitenkin iso osa neidin ruokailua. :) Eipä mulla nyt muuta tällä kertaa, huomenna 6kk neuvola-niitä mittoja sillon sit!

Kyl on kiinnostava ohjelma toi lemmenviemää ;)

Onni on..

Olipahan pakko tulla kirjottamaan, tänään on vaan niin onnellinen olo <3 Ei oo tapahtunu mitään erityistä, kuhan vaan mietin et on niin monta syytä olla oikeesti onnellinen eikä aina vaan murehtia kaikkea mikä ehkei oo niin hyvin..

Siks aattelinkin listata niit asioita jotka tekee mut onnelliseks: (Voinpahan sitten huonoina päivinä muistuttaa itteeni kaikista hyvistä asioista!)

-Mulla mies jota rakastan, ihana pieni tyttö ja meillä on koti jossa asua!
-Perhe ja sukulaiset joilta saa aina tukea ja apua.
-Ollaan kaikki terveitä
-Mulla on ihania ystäviä
-Vakituinen työ josta tykkään (odottamassa..)
-Meil on turvallinen paikka asua.
-Täl hetkel oon myös erityisen onnellinen siitä et mulla on vaihtoehtoja! voin itse valita kauan oon lapsenkanssa kotona, Voin valita mitä ostan kaupasta, mitä laitan huomenna päälle.. Kaikille ihmisille se ei oo ihan itsestäänselvää..

Nää on niitä parhaimpia hetkiä <3

Toki, tää elämä ei oo aina yhtä ruusuilla tanssimista..Mut pitää olla onnellinen siitä mitä on, eikä vaan murehtia sitä mitä ei ole..

 MIKÄ TEKEE SUT ONNELLISEKS??

Ystävyys

Viime aikoina on tullut hirveesti mietittyä ystävyyttä, tai lähinnä miten kaikki ystävyys suhteet on muuttunu sen jälkeen kun musta tuli äiti.

Niin kurjalta kun se tuntuukin, niin aika moni niistä ystävyys suhteista on katkennut - tai ainakin jäänyt "tauolle". Siis en vaan oo kuullut monesta ihmisestä mitään Saran syntymän jälkeen! No okei, onhan mussakin varmaan vähän vikaa - en ehkä oo itsekään kerennyt kauheasti soitella tai nähdä. Mut parhaani oon yrittänyt, kyselly kuulumisia, pyytäny käymään yms.. Mut niihin mun kyselyihin ne onkin sit jäänyt. Enpä sitten tiedä missä vika, ihan sama ihminen oon kuitenkin kun ennen lastakin..No myönnän kyl sen, ettei keskittymiskyky oo ihan samaa luokkaa kun ennen (Lähinnä siis jos joku on kahvilla niin saattaa joku juttu mennä vähän ohi kun täytyy kuitenkin aina huolehtia myös lapsesta) Vai onko sitten lapsettomien kavereiden jotenkin vaikea olla kun toisella onkin lapsi siinä? No empä tiedä! Se, että on lapsi ei kuitenkaan tarkota etteikö vois muusta puhua ihan samoista asioista kun ennenkin..

No onneks pari ihanaa ystävää on kuitenkin säilyny ja ne suhteet on ehkä enemmän vielä lähentynyt! <3 On lapsen myötä kuitenkin tullut myös uusia kavereita- onhan se vaan et äitiys yhdistää ja kun on lapsia niin on ainakin aina joku puheenaihe! "Äiti kavereissa" parasta onkin se, että voi hyvällä omalla tunnolla puhua lapsiin liittyvistä jutuista ja kysellä "tyhmiä". Ei se oo kuitenkaan sama asia puhua vauva juttuja lapsettomalle jota ei edes välttämättä kiinnosta miten sun vauva nukkui yöllä, milloin kakkasi viimeksi tai miten neuvolassa meni..( Kiitos vaan rakkaalle lapsettomalle ystävälleni, kun on jaksanut kuunnella kaikkia niitä juttujakin  kyllästymiseenn saakka ;) <3)

Mut miten muilla äidiksi tuleminen on vaikuttanut ystävyys/kaveri suhteisiin???

Moikka taas :)

Pikku neiti on 9päivän päästä jo 6kk. Viime viikkoina ollaan hirveesti opittu uusia juttuja ja alettu jopa viihtymään enemmän lattialla! Sara saattaa nyt viihtyä jo melko pitkiäkin aikoja yksin lattialla lelujen kanssa. (Mikä tietty helpottaa mua vähän et saa edes jotain välillä tehtyä :)) Neiti tosin liikkuu hirveesti pitkin lattiaa, pyörii ja möyrii. Nyt varmaan ihan lähipäivinä lähdetään jo ryömimäänkin, sellaselta se meno jo tänään näytti ;) 

Mulla on hauskaa :)

Leikkimaton sisälle oli kivaa kivaa käpertyä

Vähän ollaan käyty myös kyläilemässä.. Sitä pitäiskin harrastaa vissiin useemmin- Sara nimittäin on aina niin kiltti kun ollaan jossain kylässä! (onhan se kyl kotonakin, mut erityisesti kun ollaan kylässä..) Ilmeisesti neiti tykkää kun ympärillä on paljon ihmisiä ja saa olla kaiken keskipisteenä. Huomion keskipisteenä onkin sit helppo hymyillä, kikattaa ja näyttää uusia taitoja. :) Oltion yhtenä päivänä partylite kutsuilla ja oli siinä esittelijällä varmaan melko hauskaa yrittää esitellä kun Sara vaan päristeli ja jokelteli.. heti kun ihmiset kiinnittävät siihen huomiota niin sitähän kävi sitten naurattamaan. On meillä varsinainen hymytyttö<3

Meillä alkaakin nyt lähestyä kiinteiden alotus, siks ollaakin nyt iltasin vähän jo maistettu puuroa, perunaa ja porkkanaa.. (muutamia lusikallisia tosin vaan) Melkosen toivottomalta toi syöminen vielä vaikuttaa, mut eiköhän se siitä. :) Maissinaksuja ollaan myös maistettu jo niitä onkin Sarasta kiva rouskutella ;).

Tälläinen pystytukka meiltä löytyy aamuisin. :)

Mut nyt nukkumaan, Öitä! <3

STRESSI!

Heipsan!

Mulla on iskeny ihan kauhee stressi.. Ens kuussa pitäis ilmottaa töihin millonka oon menossa takasin-jatkanko hoitovapaalle ja miten kauan.. Miten tää aika on menny näin nopeesti?? En tiedä yhtään mitä teen, se nyt on selvää etten ainakaan viel huhtikuun lopussa sinne töihin palaa. En nimittäin millään raaski laittaa vielä 9kk vauvaa päivähoitoon, etenkään kun edessä ois vuorohoito!
Apuva, tää asia painaa ihan kauheesti etenkin iltasin kun pitäis nukkua..

Mielelläni oisin mahdollisimman pitkään kotona Sarankanssa.. mutta en tiiä onko se rahallisesti mahdollista.. Meidän isin työ tilanne kun on aika kysymysmerkki vielä ja sit tää ihana kaupunki päätti lopettaa kotka-lisänkin! Haluisin ajatella ettei mun lapsenkanssa kotona oleminen oo rahasta kiinni, mut kyllä aika tiukilla ollaan jos isillä ei ookkaan vaikka töitä sitten.. :/

Juurikin sen työtilanteen takia tuntuu melkosen ahdistavalta ilmottaa mihinkä asti on pois. Nimittäin jos sinne ilmottaa, ettei tuu vasta kun hoitovapaan jälkeen niin sit sinne ei ennen sitä voi mennä.. Ei kai siis auta muuta kun ottaa joku ns.välietappi johonka asti on ainakin kotona ja sit kattoo tilannetta uudestaan jatkaako hoitovapaata vai ei..

Oon kyllä siin suhteessa onnellisessa asemassa, et mulla on vakituinen työpaikka odottamassa ja tykkään mun työstä. Eikä kyse ookkaan siitä, ettenkö haluis mennä takasin töihin.. Joskus jopa kaipaan sinne! Mut kuitenkin eniten haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa mun lapsenkanssa ja seurata sen kasvua. Tää aika menee kuitenkin niin nopeesti! Eikä sitä sitten saa takasin..

Lisää pohdintaa aiheuttaa sekin, kun kuitenkin meillä on toiveissa toinenkin lapsi, että kannattaako mennä nyt tässä välissä edes töihin.. Mun työ on fyysisesti melko rankkaa ja nytkin Saraa odottaessa jouduin jäädä aiemmin pois...

Huoh.. Tälläset asiat mulla vaan pyörii iltasin päässä- ja voi kamala mitä ahistusta ne saakaan aikaan!

Uusi vuosi

Sara juhlimassa Enon 7v synttäreitä

Moikka taas!
Nyt on sitten vuosi vaihtunut ja uuttakin eletty jo muutama päivä.. :)
Loppuvuosi hujahti niin hurjaa vauhtia, ettei ookkaan paljon tullut kirjoteltua..
Vuoden vaihdetta vietettiin kolmestaan kotosalla, syötiin herkkuja ja vaan oltiin.. :) Niin ja inhosin sitä rakettien pauketta, Sara kun heräsi aina jos kuului kovaa pauketta.. Mulla olikin siis toosi mukava yö! Onneks noita raketteja ei saa ampua kun kerran vuodessa..




Vuosi 2013 onkin alkanut ihan kivasti. Murunen kierii jo hurjaa vauhtia ja aikalailla yrittää lähteä jo ryömimäänkin (vielä ei tosin pääse kun taaksepäin.. :)) Mut kaikki aikanaan.. ;)
Iltaisin meil on ollut melkosia kikatus kohtauksia, illat onkin sellasta aikaa et meidän tyttö on parhaimmalla tuulella. :)
Yhtenä päivänä oltiinkin katsomassa mun serkkua ja sen vauvaa. Saraa nauratti ihan kamalasti kun niiden koira heilutti häntää.. Aina kun se koira käveli siitä ohi ja häntä heilui alkoi kikatus! :D Saatiinpa kaikki muutkin siinä sitten hauskuutusta, kun onhan se lapsen nauru niin hauskan kuulosta.. :) En kyllä tiedä mitään ihanempaa täs maailmassa kun ne hetket kun oma lapsi nauraa.. Ne ihanat hetket auttaa aina jaksamaan sit niinä huonoinakin päivinä.

Mut eipä mulla taida olla tällä kertaa mitään muuta.. Oikein ihanaa ja rakkaudentäyteistä vuotta kaikille <3

Saralle kengät kesäksi H&M:ltä
 (jotka siis toivottavasti on sopivat sillon! ;))