Heipsan!
Mulla on iskeny ihan kauhee stressi.. Ens kuussa pitäis ilmottaa töihin millonka oon menossa takasin-jatkanko hoitovapaalle ja miten kauan.. Miten tää aika on menny näin nopeesti?? En tiedä yhtään mitä teen, se nyt on selvää etten ainakaan viel huhtikuun lopussa sinne töihin palaa. En nimittäin millään raaski laittaa vielä 9kk vauvaa päivähoitoon, etenkään kun edessä ois vuorohoito!
Apuva, tää asia painaa ihan kauheesti etenkin iltasin kun pitäis nukkua..
Mielelläni oisin mahdollisimman pitkään kotona Sarankanssa.. mutta en tiiä onko se rahallisesti mahdollista.. Meidän isin työ tilanne kun on aika kysymysmerkki vielä ja sit tää ihana kaupunki päätti lopettaa kotka-lisänkin! Haluisin ajatella ettei mun lapsenkanssa kotona oleminen oo rahasta kiinni, mut kyllä aika tiukilla ollaan jos isillä ei ookkaan vaikka töitä sitten.. :/
Juurikin sen työtilanteen takia tuntuu melkosen ahdistavalta ilmottaa mihinkä asti on pois. Nimittäin jos sinne ilmottaa, ettei tuu vasta kun hoitovapaan jälkeen niin sit sinne ei ennen sitä voi mennä.. Ei kai siis auta muuta kun ottaa joku ns.välietappi johonka asti on ainakin kotona ja sit kattoo tilannetta uudestaan jatkaako hoitovapaata vai ei..
Oon kyllä siin suhteessa onnellisessa asemassa, et mulla on vakituinen työpaikka odottamassa ja tykkään mun työstä. Eikä kyse ookkaan siitä, ettenkö haluis mennä takasin töihin.. Joskus jopa kaipaan sinne! Mut kuitenkin eniten haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa mun lapsenkanssa ja seurata sen kasvua. Tää aika menee kuitenkin niin nopeesti! Eikä sitä sitten saa takasin..
Lisää pohdintaa aiheuttaa sekin, kun kuitenkin meillä on toiveissa toinenkin lapsi, että kannattaako mennä nyt tässä välissä edes töihin.. Mun työ on fyysisesti melko rankkaa ja nytkin Saraa odottaessa jouduin jäädä aiemmin pois...
Huoh.. Tälläset asiat mulla vaan pyörii iltasin päässä- ja voi kamala mitä ahistusta ne saakaan aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti